epilepsiat

Epilepsiat ovat pitkäaikaisia neurologisia tiloja, joille on ominaista toistuvat kohtaukset, jotka johtuvat aivojen sähköisen toiminnan häiriöistä. Kohtaukset voivat ilmetä monin tavoin: fokaaliset kohtaukset alkavat yhdestä aivopuoliskosta ja voivat aiheuttaa tuntemuksia, liikkeen muutoksia tai aistinvaraisia kokemuksia; yleistyneet kohtaukset vaikuttavat koko aivoihin ja voivat aiheuttaa tajunnanmenetystä, jäykistymistä tai kouristuksia.

Maailmanlaajuisesti epilepsiaa sairastaa arviolta noin 50 miljoonaa ihmistä; sairaus koskettaa noin yhtä prosenttia väestöstä. Syy on usein monimuotoinen: osa tapauksista on idiopaattisia tai geneettisiä, osa seurausta aivovauriosta, infektioista, aivoverenkiertohäiriöistä tai kehityksen aikaisista tiloista.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan sekä neurologiseen tutkimukseen ja tutkimuksiin kuten EEG ja MRI.

Hoidoissa pääpaino on antiepileptisissä lääkkeissä. Useimmat potilaat voivat saavuttaa kohtauksien hallinnan lääkityksellä; toiset tarvitsevat useampia lääkkeitä. Jos kohtauksia ei saada kontrolliin kahden riittävän lääkekokeilun jälkeen, epilepsiaa pidetään drug-resistant. Tällöin harkitaan kirurgista hoitoa, neuromodulaatiota (esim. vagus-hermon stimulaatio) tai ruokavaliohoitoja kuten ketogeeninen dieetti.

Prognosissa on yksilöllisiä eroja: osa saa pitkän aikavälin kontrollin, toiset tarvitsevat jatkuvaa hoitoa. Epilepsialla on lisäksi turvallisuus-, ajokyky- ja työelämän vaikutuksia sekä vaikutuksia elämänlaatuun.

Ensiapuna kohtauksen aikana tulisi: suojata potilaan pää ja ympäristö, ei laittaa mitään suuhun, ei yrittää estää liikkeitä, asettaa potilas kylkiasentoon lopetuksen jälkeen, seurata hengitystä ja tarvittaessa kutsua apua, jos kohtaus kestää yli viisi minuuttia tai toistuu.