ensihoidosta

Ensihoito tarkoittaa sairauksien tai loukkaantumisten ensivaiheen hoitoa, jota annetaan potilaalle paikan päällä ennen lopullista sairaalahoitoa. Sen tarkoituksena on nopeasti arvioida tila, turvata elintoiminnot, lievittää kärsimystä ja tehdä päätökset seuraavasta hoidosta sekä mahdollisesta kuljetuksesta sairaalaan.

Suomessa ensihoitoa hoitavat paikalliset pelastus- ja terveydenhuoltojärjestelmät. Henkilöstöön kuuluvat ensihoitajat ja paramedisit sekä erikoistuneet lääkäri- ja hoitopalvelut. Avustavia yksiköitä voivat tarjota palokunta ja poliisi hätätilanteissa, ja koulutetut kansalaiset voivat antaa hätäensiapua ennen ammattilaisten saapumista.

Paikan päällä toteutettavat toimenpiteet noudattavat järjestelmällistä lähestymistapaa: varmistetaan hengitys ja ilman kierto, tarvittaessa annetaan happea; verenkierto ylläpidetään, verenvuotoa kontrolloidaan; epäiletyt murtumat immobilisoidaan ja kivunlievitys sekä muut olennaiset hoitotoimenpiteet annetaan. Elintärkeissä tapauksissa suoritetaan peruselvytys ja defibrillointi. Tilanteen mukaan potilas voidaan kuljettaa suoraan soveltuvaan hoitoyksikköön tai hoitaa paikan päällä tai telelääketieteen avulla.

Järjestelyt ja kuljetuspäätökset tehdään potilaan tilan, saatavilla olevien resurssien ja kuljetuksen aikataulun perusteella. Hätäkeskuslaitos (112) koordinoi tilanteen ja tiedottaa vastaanottavalle yksikölle.

Laitteet ja koulutus: ensihoitohenkilöstö noudattaa kansallisia ja eurooppalaisia ohjeistuksia (esim. BLS/ALS). Kansalaisille on tarjolla hätäensiapukoulutusta. Ambulanssit ovat varustettu defibrillaattorilla, monitorilla, hapenannostelulaitteilla sekä tarvikkeilla verenvuodon hallintaan ja tukitoimintoihin.