ennakkopäätöksinä

Ennakkopäätöksinä kutsutaan Suomessa oikeusministeriön tai oikeusministeriön asettaman ennakkopäätöskomitean antamia lausuntoja, joilla selvennetään lainsäädännön tulkintaa tai soveltamista ennen oikeudenkäyntiä. Niiden tarkoitus on vähentää oikeusjuttujen määrää ja varmistaa lainsäädännön yhtenäinen soveltaminen.

Ennakkopäätöksiä pyydetään yleensä, kun oikeusasia on monimutkainen tai sen ratkaisu voi vaikuttaa laajasti. Pyynnön voi tehdä oikeusministeriö, korkein oikeus tai korkein hallinto-oikeus. Ennakkopäätöksen antamista koskee erillinen laki, joka edellyttää, että asia on riittävän merkittävä ja että päätös voi vaikuttaa tuleviin oikeudenkäynteihin.

Ennakkopäätöksinä ei ole oikeutta, vaan se toimii suosituksena. Korkein oikeus tai korkein hallinto-oikeus voi kuitenkin harkita ennakkopäätöstä, kun ratkaisee samanlaisen asian. Ennakkopäätöksiä käytetään erityisesti hallintolainkäytössä, mutta myös muissa oikeusaloilla, kuten työoikeudessa ja sosiaalioikeudessa.

Ennakkopäätöksiä on annettu Suomessa vuodesta 1995 lähtien, ja niiden käyttö on lisääntynyt ajan myötä. Niiden avulla pyritään varmistamaan oikeudenmukaisuus ja oikeusvarmuus sekä vähentämään oikeusjuttujen kuormitusta. Ennakkopäätösten sisältö julkaistaan virallisissa julkaisuissa, kuten *Oikeusministeriön julkaisuissa* tai *Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä*.