enimmäispituisuus

Enimmäispituisuus on termi, jota käytetään kuvaamaan suurinta sallittua tai odotettavissa olevaa pituutta tai kestoa jossain määrätyissä oloissa. Se voi koskea sekä fyysisiä mittoja että ajallisia kestoja, ja se toimii käytännön rajana, jonka ylittämistä ei tulisi sallia. Enimmäispituisuutta määritellään usein standardien, sopimusten, teknisten vaatimusten tai käyttöympäristön rajoitusten kautta.

Sovelluskohteita ovat muun muassa tuotteen suunnittelu ja valmistus (esimerkiksi esineen tai sen komponentin enimmäispituus), tietojenkäsittely ja viestintä (enimmäispituus merkkiketjolle, tiedoston nimelle tai viestille), sekä käyttöliittymät ja lomakkeet (syöte- tai kenttärajoitukset). Lainsäädäntö ja standardisointi käyttävät enimmäispituutta varmistamaan yhteensopivuuden, turvallisuuden ja käytettävyyden.

Määrittely ja laskenta tapahtuvat siten, että järjestelmän tai sopimuksen kirjoittaja asettaa ylärajan. Jos enimmäispituisuus on todellinen raja, sitä ei tulisi ylittää; jos sallitusta enimmäispituudesta ei ole tarkkaa arvoa, voidaan käyttää yläraja- tai supremum-käsitteitä matematiikasta. Esimerkkejä ovat verkkopalveluiden merkkirajoitukset ja tuotteen pitkäaikainen säilyvyys—kummassakin tapauksessa enimmäispituisuus määrittelee toiminnan turvalliset tai käytännölliset rajat.