energianpuutteen

Energianpuute, tunnettu myös energian köyhyys termillä, kuvaa tilaa, jossa kotitalous ei pysty turvaamaan riittäviä energian palveluita, kuten lämmitystä, valaistusta ja kuumaa vettä, kohtuullisin kustannuksin. Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa käytetään yleisesti termiä energian köyhyys; energianpuute on suora käännös, joka esiintyy harvemmin policy-kontekstissa.

Syyt energianpuutteeseen voivat olla alhainen tulotaso, nousevat energianhinnat ja suuri energiasitoumus tulotasoon nähden. Lisäksi vanhentuneet tai tehottomat lämmitysjärjestelmät, huonosti eristetyt as unnot sekä kylmät ja pitkät talvet lisäävät energiankulutusta. Markkinahäiriöt ja velkaantuminen voivat pahentaa tilannetta.

Vaikutukset kattavat terveysriskit, kuten hengitys- ja sydän- sekä verenkiertosairauksien riskin kasvaessa huonosti lämmiytettyjen ja kosteiden kotien vuoksi, sekä lasten kehitykseen ja oppimiseen liittyvät haasteet. Energiapuutteen yhteys voi näkyä myös sosiaalisessa eriarvoistumisessa, asunnonvaihdoissa ja taloudellisessa ahdingossa.

Mittaus ja politiikka: Euroopan tasolla ja kansallisella tasolla käytetään mittareita, joissa energianmenot suhteessa tuloihin tai monidimensionaalisia indikaattoreita tunnistamaan riskialttiit kotitaloudet. Politiikassa on keinoja kuten energiatuet, sosiaalitariffit sekä energiatehokkuutta parantavat ohjelmat (eristykset, lämmitysremontit), hinnansuojaukset ja suorat tukitoimet heikoimmassa asemassa oleville.

Suomessa energian köyhyys seurataan Tilastokeskuksen ja muiden viranomaisten toimesta, ja siihen puututaan hallituksen toimenpiteillä, jotka parantavat asuinoloja ja helpottavat energiakustannusten hallintaa erityisesti kylminä vuodenaikoina.