endoteliaalivauriot

Endoteliaalivauriot tarkoittavat endoteelin, verenkierron sisäkalvon, vaurioitumista. Endoteeli säätelee verisuonten läpäisevyyttä, verenkiertoa sekä veren hyytymistä ja tulehdusvasteita. Vauriot voivat olla paikallisia tai yleisempiä ja johtaa mikrovaskulaariseen dysfunktioon sekä kudosten hapen- ja ravinnonsaannin heikkenemiseen.

Tietyt tekijät altistavat endoteliaalivauriolle, mukaan lukien kohonnut verenpaine, tyypin 2 diabetes, korkea kolesteroli ja tupakointi, sekä tulehdukselliset tilat, infektio, iskemiasta/reperfusioista seuraavat vauriot ja sepsis. Patofysiologisesti endoteeli menettää kyvyn tuottaa riittävästi verenkiertoa rentouttavaa oksidiä (NO), oksidatiivinen stressi lisääntyy, ja adhesiovalmisteet kuten ICAM-1/VCAM-1 sekä von Willebrand -tekijä ilmentyvät, mikä lisää leukosyyttien kiinnittymistä ja tromboosiriskiä.

Vauriot voivat johtaa turvotukseen, kapillaarivuotoihin ja kudosvaurioihin. Ne ovat keskeinen tekijä sydän- ja verisuonitautien etenemisessä sekä lukuisissa akuutteihin kudosvaurioihin liittyvissä tiloissa, kuten sepsissä ja keuhko- tai munuaisvaurioissa.

Endoteliaalivaurion arviointi perustuu sekä merkkiaineisiin että toiminnallisiin testeihin. Merkkiaineita voivat olla endoteliin-1, von Willebrand -tekijä sekä ICAM-1/VCAM-1. Toiminnallisesti voidaan käyttää flow-mediated dilation -testiä endoteelitoiminnan mittaamiseen.

Hoito tähtää taustatekijöiden hallintaan: verenpaineen, veren kolesterolin ja verensokerin hoito sekä tupakoinnin lopettaminen. Lääkkeet kuten statiinien ja ACE-estäjien/ARB:n on osoitettu parantavan endoteelin toimintaa. Elämäntapamuutokset, liikunta ja riskitekijöiden tasapainon ylläpito tukevat endoteliaalivaurioiden kanssa käytäviä hoitoja. Akuuteissa tapauksissa kuten sepsiksessä hoitotoimet kohdistuvat infektion hoitoon ja tromboosiriskin minimoimiseen.