emotionaalisuuden

Emotionaalisuus tarkoittaa kykyä kokea, ilmaista ja hallita tunteita sekä tunteiden voimakkuutta. Se voi ilmetä sekä yksilön sisäisenä kokemuksena että ulkoisena ilmaisuna, kuten puheessa, ilmeissä ja eleissä. Käsite esiintyy sekä psykologiassa että kasvatustieteissä ja filosofiassa, ja sitä arvioidaan sekä yksilön sisäisten tunteiden että ulkoisen käyttäytymisen näkökulmasta.

Lyhyesti voidaan erottaa emotionaalisuus sen piirteenä (persoonallisuuden ulottuvuus) ja tilanteesta riippuvana ilmenemisenä (tilanteellinen voimakkaampi tunnekokemus). Tutkijat tarkastelevat tunteiden kokemuksen voimakkuutta, tunnesäätelyä sekä ilmaisua ja tunnereaktioiden soveltuvuutta kontekstiin. Emotionaalisuus liittyy usein empatiaan ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen; korkea emotionaalinen latautuneisuus voi lisätä toisten tunteiden ymmärtämistä sekä motivaatiota, mutta myös lisätä stressiä ja uupumusta.

Kulttuuriset tekijät vaikuttavat tunteiden näkyvyyteen ja hyväksyntään. Joissakin kulttuureissa tunteiden avoin ilmaiseminen nähdään myönteisenä, kun taas toisissa sen katsotaan olevan sopimatonta. Tutkimuksessa emotionaalisuutta voidaan mitata sekä subjektiivisilla ilmoituksilla että käyttäytymisanalyysillä, ja sitä tarkastellaan sekä yksilön että ryhmän tasolla.

Keskustelu emotionaalisuuden ympärillä sisältää sekä sen sopeuttavat että mahdollisesti haitalliset vaikutukset. Liiallinen reaktiivisuus tai tunteiden hallitsematon ilmaiseminen voi heikentää päätöksentekoa, kun taas riittävä emotionaalinen tietoisuus voi tukea motivaatiota ja luovuutta. Työyhteisöissä ja koulutuksessa pyritään löytämään tasapaino tunteiden arvostamisen ja käytännön toiminnan välillä.