elektronikuorille

Elektronikuoret ovat atomin ytimen ympärille muodostuvia energiatasoja, joille elektronit todennäköisimmin asettuvat. Kuoret järjestetään n-arvolla (n = 1, 2, 3, …), ja kullekin kuorelle kuuluvat alikuoret s, p, d ja f, joiden maksimit elektronimäärät ovat 2, 6, 10 ja 14. Kuoren kokonaismäärä elektroneja n antaa tunnetuksi kaavasta 2n^2, jolloin esimerkiksi toinen kuori voi sisältää enintään 8 elektronia ja kolmas enintään 18.

Elektronikuorien rakenne määrittää suurimman osan kemiallisesta käyttäytymisestä ja jaksollisesta järjestyksestä. Elektronit täyttyvät alimmalta energiatasolta korkeammalle noudattaen Aufbau-periaatetta ja Madelungin sääntöä (n + l). Tämä johtaa tyypilliseen täyttöjärjestykseen 1s → 2s/2p → 3s/3p → 4s → 3d → 4p …, ja se selittää sekä lohkorakenteen että joidenkin alkuaineiden poikkeukset elektronikonfiguraatioissa.

Elektronikuoret voivat muuttua ionisoitumisen tai kemiallisen reaktion yhteydessä: ulommat kuoret voivat menettää tai vastaanottaa elektroneja, mikä muuttaa valenssinkokonaisuutta ja atomin kemiallista luonnetta. Elektronikuorten tutkimus liittyy muun muassa spektroskopiaan ja elektronin sitoutumisen energioihin, kuten XPS-spektroskopiaan ja fotoelektroniseen spektroskopiaan.

On tärkeää huomioida, että elektronikuoret ovat osin yksinkertaistettu malli. Modernissa kvanttimekaniikassa elektronit kuvataan orbitalseina, mutta kuoret tarjoavat käytännöllisen ja opetuksellisen tavan kuvata atomien elektronirakenteen peruspiirteitä.