elektronidiiffraatiossa

Elektronidiffraatio on menetelmä, jota käytetään materiaalien kiderakenteen tutkimiseen. Siinä materiaalinäytettä pommitetaan elektronisuihkulla, ja elektronit siroavat näytteen atomiverkosta. Tämä sironta tapahtuu diffraation periaatteiden mukaisesti, samankaltaisesti kuin röntgendiffraktiossa. Elektronien lyhyemmän aallonpituuden vuoksi ne vuorovaikuttavat materiaalin kanssa voimakkaammin kuin röntgensäteet, mikä tekee menetelmästä herkän materiaalin pintakerroksille ja ohuille kalvoille.

Diffraktiokuvio, joka muodostuu näytteen läpi kulkeneiden tai heijastuneiden elektronien perusteella, sisältää tietoa näytteen kidehilasta, kideorientoitumisesta ja mahdollisista virheistä. Analysoimalla diffraktiokuvion pisteiden tai kehien sijaintia ja intensiteettiä voidaan määrittää atomien sijainnit kolmiulotteisessa rakenteessa. Menetelmää voidaan käyttää sekä läpäisy- että heijastusgeometriassa, ja sitä sovelletaan laajasti kiinteän olomuodon fysiikassa, kemiassa ja materiaalitieteissä. Se on tehokas työkalu uusien materiaalien kehittämisessä ja olemassa olevien materiaalien ominaisuuksien ymmärtämisessä. Elektronidiffraktio vaatii yleensä tyhjiöolosuhteet ja kalliita laitteistoja, kuten elektronimikroskoopilla varustettuja diffraktiolaitteita.