elektronegatiivisista
Elektronegatiivisuus on kemiallinen ominaisuus, joka kuvaa atomin kykyä vetää sidoksessa olevien elektroniparien kohti itseään. Kyseessä ei ole suoraan mitattava suure, vaan käsite, joka hahmottaa miten elektronit jakautuvat kemiallisessa sidoksessa kahden atomin välillä.
Useita asteikkoja mittaamiseen. Pauliin asteikolla elektronegatiivisuusarvot ovat noin 0,7–4,0; korkein arvo kuuluu fluorille ja alhaisimpi suurimmille
Säännölliset trendit jaksollisessa järjestelmässä osoittavat, että elektronegatiivisuus kasvaa pituuden mukaan oikealle periodilla ja pienenee ryhmässä alas
Ominaisuutta käytetään laajasti kemiallisen sidoksen luonteen ennustamiseen, esimerkiksi sidoksen polariteetin, dipolimomentin ja yhdisteen happamuuden tai reaktiivisuuden