elektronegatiivisinta

Elektronegatiivisuus on kemiallinen ominaisuus, joka kuvaa atomin kykyä vetää puoleensa ja sitoutua kemialliseen sidokseen yhteisiä elektroneja. Se ei ole mitattavissa oleva ominaisuus itsessään, vaan se on suhteellinen arvo, joka perustuu erilaisiin laskentamalleihin. Yleisimmin käytetty asteikko on Pauling-asteikko, joka perustuu sidosten energioihin.

Mitä korkeampi elektronegatiivisuusarvo atomilla on, sitä voimakkaammin se vetää elektroneja puoleensa. Fluorin atomi on elektronegatiivisin alkuaine, jolla on korkein Pauling-skalan arvo. Vastaavasti cesiumilla ja fransiumilla on alhaisimmat arvot. Elektronegatiivisuus kasvaa jaksollisessa järjestelmässä yleensä oikealle ja ylöspäin.

Elektronegatiivisuus on keskeinen käsite kemiallisten sidosten luonteen ymmärtämisessä. Kun kahden atomin elektronegatiivisuusarvoissa on suuri ero, muodostuu polaarinen kovalenttinen sidos, jossa elektroneja vedetään enemmän toisen atomin puolelle. Jos elektronegatiivisuusarvot ovat hyvin lähellä toisiaan, sidos on kovalenttinen ja elektronit jakautuvat tasaisemmin. Jos ero on erittäin suuri, muodostuu ionisidos, jossa elektroni siirtyy kokonaan toiselle atomille. Tämä ominaisuus auttaa ennustamaan yhdisteiden polaarisuutta, reaktiivisuutta ja muita fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia.