ekvivalenttiannosta

Ekvivalenttiannos (H) on radiofarmasia ja säteilysuojelun käyttämä annosmitta, joka kuvaa säteilyn biologista vaikutusta. Se on mitattu yksikköinä sievertit (Sv) ja ottaa huomioon sekä absorboidun annoksen että säteilyn laadun. Ekvivalenttiannos määritellään kudoksittain siten, että H_T = ∑_R w_R D_T,R, jossa D_T,R on kudoksen T absorboitu annos (Gy) tiettyä säteilytyyppiä R vastaan, ja w_R on säteilyn weighting factor, joka kuvaa biologisen tehon eroa eri radiationslaaduissa.

Käytännössä ekvivalenttiannos mahdollistaa yhteenlaskun erilaisten säteily-peräkkäisten vaikutusten riskin arvioimiseksi. Kun H_T on lasketu kaikille kudoksille, voidaan koko elimen tai kokonaiskehon vaikutus arvioida laskemalla kokonaisekvivalenttiannos E käyttämällä kudosten painotuksia w_T: E = ∑_T w_T H_T. Näin saadaan koko kehon stokastisen riskin arvioinnin taustalla oleva mitta, joka on keskeinen säteilyn torjunnassa ja altistuksen suunnittelussa.

Säteilyn weighting factors w_R vaihtelevat radiationslajin mukaan. Yleisesti: fotonit ja elektronit sekä muonit ovat w_R ≈ 1; alfa-（helvet）partikkelit saavat suuremman arvon, tyypillisesti w_R ≈ 20; neutroneille w_R riippuu energiasta. Kudosten weighting factors w_T määrittelevät, miten herkästi kutos herkästi altistuu riskille; yleisiä arvoja käytetään yhdessä H_T:n kanssa.

Käyttökohteet ja sovellukset: ekvivalenttiannosta käytetään säteilyn suojelussa, lääketieteessä ja työpaikkasäteilyssä riskien arviointiin ja annosten vertailuun eri lähteiden välillä. Kansainväliset ohjeet ICRP:n ja IAEA:n piirissä määrittävät suuntaviivat, kuten vuotuiset määrärahat tehokkaalle annokselle (E) ja yksittäisille kudoksille asetettavat raja-arvot.

Rajoitukset: ekvivalenttiannos ei mittaa deterministisiä vaikutuksia suoraan, eikä se ole yksittäisen potilaan diagnostisen tai terapian tarkka mittari. Se on tilastollinen, populaation tasoinen suure, johon liittyy epävarmuuksia ja energianlisäyksiä etenkin neutroneiden osalta.