ekstragalaktisessa

Ekstragalaktisessa kontekstissa tarkoitetaan kohteita ja ilmiöitä, jotka sijaitsevat galaksin ulkopuolella, yleensä meidän Linnunradamme ulkopuolella. Termiä käytetään laajalti tähtitieteessä ja kosmologiassa. Ekstragalaktinen tähtitiede tutkii toisia galakseja, galaksijoukkoja sekä kaukaisia aktiivisia galaktisia ydinalueita ja kvasääreja; nämä kohteet tarjoavat tietoa galaksien muodostumisesta, kehityksestä ja suuresta rakenteesta universumissa.

Etäisyydet ekstragalaktisiin kohteisiin määritetään punasiirtymän avulla sekä standardikantojen, kuten Cepheid-aikatähtien ja Type Ia supernovaiden, avulla. Punasiirtymä heijastaa cosmologista laajenemista ja antaa arvokasta tietoa maailmankaikkeuden iästä ja kehityksestä.

Historiaan liittyy ratkaiseva käänne 1920-luvulla, kun Edwin Hubble osoitti, että Andromedan galaksi on erillinen galaksi ja ei ole osa Linnunrataa. Tämä havainnoillisti, että maailmankaikkeudessa on suuri määrä galakseja ja että niiden välinen etäisyys ja vuorovaikutukset vaikuttavat kosmisen rakenteen muodostukseen.

Nykyinen ekstragalaktinen tutkimus kattaa galaksien muodostumisen ja evoluution, niiden rakenteen (levyt, keskustaiset vyöt, päänalat), sekä suurille rakenteille kuten galaksijoukoille ja superjoukoille ominaisten ilmiöiden selvittämisen. Se yhdistyy kosmologiaan pimeän aineen ja pimeän energian sekä universumin laajenemisen tutkimukseen. Ekstragalaktinen tieto valaisee, miten maailmankaikkeus on kehittynyt ja miten erilaiset galaksityypit syntyvät.