ekspressionistinen

Ekspressionistinen tarkoittaa taide- tai ilmaisutapaa, jossa keskeisenä tavoitteena on välittää voimakkaan subjektiivinen kokemus, usein enemmän kuin neutraalisti todellisuuden kuvaaminen. Termi on peräisin saksalaisesta Expressionismus-liikkeestä ja on vakiintunut suomen kieleen kuvaamaan tätä suuntausta, joka levisi 1900-luvun alun Eurooppaan.

Ekspressionistinen ilmaisu korostaa sisäisiä tunteita, ahdistusta ja yksilön kokemusta enemmän kuin ulkoista todellisuutta. Taiteessa ja kirjallisuudessa nämä piirteet ilmenevät muodon ja värin korostetussa äärimmäistämisessä, voimakkaassa kontrastissa sekä tunnepitoisessa ja usein kriisissä peilauksessa. Muodot voivat olla teräviä, säröisiä tai äärimmäisiä, ja kokonaisilmaisu voi tuntua kaoottiselta tai itsetutkivalta.

Merkittäviä ekspressionistisen ilmaisun edustajia ovat esimerkiksi taiteessa saksalaiset Ernst Ludwig Kirchner ja Emil Nolde sekä itävaltalainen Egon Schiele. Kirjallisuudessa vaikuttivat muun muassa Georg Heym, Georg Trakl ja Else Lasker-Schüler. Elokuvassa ekspressionistiset piirteet ilmenivät 1920-luvun saksalaisissa elokuvissa kuten The Cabinet of Dr. Caligari (1920) ja Nosferatu (1922).

Suomessa ja muussa maailmassa ekspressionistinen termi viittaa sekä historialliseen liikkeeseen että laajempaan nykytaiteen suuntaukseen, jossa tunteiden ja subjektiivisen kokemuksen ilmaisulla on keskeinen rooli. Liikkeen teoreettinen perintö näkyy edelleen taiteen ja kulttuurin tutkimuksessa sekä käytännössä.