eksosomeilla

Eksosomit ovat pienet ulkoiseen tilaan vapautuvat vesikkelit, joiden läpimitta on noin 30–150 nanometriä. Ne muodostuvat endosomaalisen järjestelmän kautta: multivesikulaarirakenteet (MVB:t) muodostavat sisäkalvoon sisäisiä vesikkeleita, jotka vapautuvat, kun MVB fuusioituu solukalvon kanssa ja vesikkelit siirtyvät ulkoiseen tilaan.

Biogeneesi tapahtuu sekä ESCRT-riippuvaisen että ESCRT-riippumattoman polun kautta. ESCRT- proteiinit auttavat vesikkelien muodostumisessa, kun taas ceramidi- ja lipidipohjaiset mekanismit voivat ohjata eksosomien syntyä. Rab-proteiinit, kuten Rab27a/b, säätelevät MVB-liikettä ja eksosomien vapautumista. Eksosomien koostumukseen kuuluu proteiineja kuten CD9, CD63, CD81 sekä TSG101 ja ALIX, sekä lipidejä ja nukleiinihappoja, kuten miRNA:ta ja mRNA:ta, ja joskus DNA-fragmentteja. Ne voivat toimia solujen välisinä viestinviejöinä ja vaikuttavat vastaanottajasolujen toimintaan.

Roolit ja sovellukset vaihtelevat: eksosomit osallistuvat immuunijärjestelmän säätelyyn, kudosterveydelle ja reparaatioille sekä syövän kehitykseen ja metastasoitumiseen. Niillä on myös lupa diagnostisille biomarkkereille ja terapeuttisille kuljettajille, koska ne heijastavat alkuperäsolunsa tilaa ja ovat suhteellisen vakaita veriplasmassa.

Eristäminen ja karakterisointi: eksosomeja eristetään usein ultracentrifugoinnilla, tiheysgradienttianalyysillä, ultrafiltraatiolla tai koon-erotuksella. Karakterisointi suoritetaan elektronimikroskopialla, nanopartikkelitiheyysanalyysillä (NTA) sekä proteiinimerkkien, kuten CD9, CD63, CD81, TSG101 ja ALIX, todentamisella Western blot -menetelmillä.