eklektisyydestä

Eklektisyys, usein lyhennettynä eklektismi, on filosofinen ja taiteellinen lähestymistapa, joka yhdistää erilaisia ideoita, tyylejä tai lähteitä. Se ei noudata yhtä ainoaa oppia tai menetelmää, vaan valitsee ja yhdistelee elementtejä useista eri lähteistä luodakseen jotain uutta tai saavuttaakseen tietyn tarkoituksen. Eklektisyydessä keskeistä on valikoivuus ja kyky integroida erilaisia elementtejä harmonisesti.

Filosofiassa eklektisyys ilmenee, kun ajattelija lainaa tai mukauttaa käsitteitä useista eri koulukunnista. Esimerkiksi antiikin kreikkalaiset filosofit saattoivat yhdistellä stoalaisia, epikurolaisia ja platonisia ajatuksia. Tämä ei tarkoita vain kopioimista, vaan usein myös omien tulkintojen ja muokkausten tekemistä valituista aineksista.

Taiteissa ja arkkitehtuurissa eklektisyys näkyy tyylien sekoittumisena. Historiallisesti eklektismi oli erityisen suosittua 1800-luvulla, jolloin saatettiin yhdistellä esimerkiksi uusgoottilaisia, uusbarokki- ja uusklassisia elementtejä samassa rakennuksessa. Tämän lähestymistavan tarkoituksena oli usein rikastuttaa teosta tai rakennusta ja tarjota erilaisia visuaalisia vaikutelmia. Eklektinen teos pyrkii usein luomaan ainutlaatuisen kokonaisuuden eri lähteistä poimituilla osilla. Se ei ole sidottu yhteen tiettyyn perinteeseen, vaan etsii parhaita ratkaisuja monista eri paikoista.