eityypillistä

Eietyyppillistä on suomen kielessä adjektiivin eityypillinen eri taivutusmuoto, joka tarkoittaa jotain ei tyypillistä, poikkeavaa tai epänormaalia. Sanaa käytetään kuvaamaan ilmiöitä, jotka eivät seuraa vakiintunutta mallia tai which poikkeavat tavanomaisesta piirteistöstä. Suomen kielessä eityypillinen muoto muodostuu kieliopillisesti sanan negatiivisesta perusmerkityksestä sekä adjektiivisen taivutusmallin jatkosta; eityyppillistä on esimerkiksi käytettävissä muodossa partitiivi, kuten eityypillistä kehitystä tai eityypillistä käyttäytymistä.

Käyttö ja konteksti. Eietyyppillistä käytetään yleisesti tieteellisessä ja arkipuheessa, kun halutaan täsmentää, että jokin piirre, ilmiö tai kehitys ei noudata yleistä tai odotettua mallia. Se esiintyy erityisesti kliinisessä, psykologisessa tai biomeedillisessä kontekstissa, mutta sitä voidaan käyttää myös laajemmin kuvaamaan esimerkiksi kulttuuri- tai koulutuksellisia ilmiöitä, joissa havaitaan poikkeamaa normaalista kehityksestä tai käyttäytymisen suunnasta.

Verrattuna synonyymeihin. Eityyppillinen erottelee useimmiten neutraalisti tai kuvailevasti poikkeavuutta ilman arvolatausta, kun taas sanat kuten epätavallinen tai poikkeuksellinen voivat kantaa enemmän subjektiivista arvostelua. Etyyppillisyys on usein suhteellinen käsite, joka viittaa siihen, miten ilmiö vertautuu vallitseviin normi- tai tilastoperusteisiin odotuksiin.

Lisääntynyt tarkastelu. Kielitoimiston sanastossa eityypillinen identifioidaan yleisterminä, jonka käyttöalue kattaa sekä luokittelevan että kuvailevan kielen. See also: tyypillinen, epätavallinen, poikkeuksellinen.