eiradiatiiviset

Eiradiatiiviset ovat prosesseja, joissa virittynyt järjestelmä menettää energiaa ilman fotonin emitointia. Niitä voidaan pitää vastakohtana radiatiivisille prosesseille, kuten fluoresenssille ja fosforesenssille, joissa energia poistuu säteilyttämällä fotoneja. Eri järjestelmissä, kuten kemiallisissa molekyyleissä ja kiinteissä aineissa, ei-säteilyttävät häviöt voivat olla merkittäviä energian dissipointimekanismeja.

Yleisimmät mekanismit ovat: sisäinen konversio (internal conversion, IC), jossa elektronisen tilan energia siirtyy nopeasti alempiin vibraatiotiloihin ilman fotonin emissionia; vibraation relaksaatio, jossa energia hajautuu ympäristön lämpöenergian muodossa; intersystem crossing (ISC), jossa singlet-tilasta siirrytään triplet-tilaan ja jonka jälkeen seuraa joko ei-säteilyttävä häviö tai myöhemmin fosforesenssi; sekä ei-säteilevä energian siirto lähimolekyyleille, kuten Försterin resonansi-energian siirto (FRET) ja Dexter-siirto, joissa energia siirtyy ilman fotonin emissionia. Kiinteissä aineissa ja puolijohteissa voi esiintyä rekombinaatioita, kuten trap- tai SRH-rekombinaatio sekä Auger-rekombinaatio, joissa energia häviää lämpöön.

Faktorit, jotka vaikuttavat ei-säteilyttävän häviämisen nopeuteen, ovat energian aukon koko, elektronien–phononien kytkentä, lämpötila sekä ympäristö. Yleisesti pienemmät energiaerot ja vahvempi elektronon-phonon kytkentä lisäävät kiihkeän ei-säteilyttävän häviämisen mahdollisuutta.

Sovelluksissa ja teknisissä järjestelmissä ei-säteilyttävät häviöt voivat heikentää LED- ja OLED-tehokkuutta sekä aurinkokennojen suorituskykyä, mutta niitä voidaan myös hyödyntää lämpöenergian hallinnassa tai signaalin hallinnassa tietyissä kuvantamis- ja materiaalitieteellisiä sovelluksissa.