doseerauksen

Doseeraus tarkoittaa lääkkeen annostuksen määrän, jakson sekä antoreitin suunnittelua ja toteutusta potilaalle. Se kattaa sekä aloitusannoksen, ylläpitovannoksen että mahdollisen titrauksen sekä antoreitin ja hoidon keston. Tavoitteena on saavuttaa toivottu hoitovaikutus mahdollisimman turvallisesti ja minimoida haittavaikutukset.

Doseeraus perustuu farmakokineettisiin ja farmakodynaamisiin tietoihin sekä potilaskohtaisiin tekijöihin kuten ikä, paino, munuaisten ja maksan toiminta, raskaus sekä muut sairaudet ja lääkeaineyhteisvaikutukset. Lääkkeen ominaisuudet, kuten puoliintumisaika, jakso- ja resorptioninosat sekä toleranssi, vaikuttavat siihen, miten annos ja annosteluväli määritellään.

Keskeisiin osiin kuuluu annosmäärä (esim. milligrammat tai yksiköt), antoreitti (suun, suonensisäinen, ihon kautta jne.), annosteluväli (esim. joka X tunti/vrk) sekä hoidon kesto. Joissakin tapauksissa tarvitaan aloitus-/loppuannoksia, titrausta potilaan vasteen mukaan sekä erityisjärjestelyjä kuten jakautuvaa tai vuorokausikohtaista annostelua.

Säädettävät tekijät vaihtelevat potilaskohtaisesti. Lapsilla ja nuorilla annostus perustuu usein mg/kg-painoon, kun taas aikuisilla voidaan käyttää kiinteitä annoksia tai mg/kg-perusteisia laskuja. Munuaisten tai maksan vajaatoiminta,kus sekä yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa voivat vaatia annoksen pienentämistä tai harvinaisempaa käytön lykkäämistä.

Laskenta ja seuranta ovat olennaisia osia doseerauksessa. Lääkärin tai farmasian ammattilaisen tekemä annoslaskenta voi hyödyntää digitaalisia työkaluja ja ohjeistuksia. Hoitovastetta sekä haittavaikutuksia seurataan säännöllisesti, ja annostusta säädetään tarvittaessa vasteen ja laboratorioarvojen perusteella. Väärä doseeraus voi johtaa tehon puuttumiseen tai toksisuuteen, joten tarkkaa toteutusta ja vahvistettua ohjeistusta pidetään tärkeänä.