dopingsäädökset

Dopingsäädökset ovat sääntöjä, jotka ohjaavat dopingin torjuntaa urheilussa sekä määrittelevät, mitä aineita ja keinoja ei saa käyttää. Ne koskevat sekä yksittäisiä urheilijoita että heidän valmentajiaan ja tukitiimejään.

World Anti-Doping Agency (WADA) ylläpitää ja päivittää maailmanlaajuisen dopingsäädösten kehyksen, World Anti-Doping Codea. Kansalliset antidoping-organisaatiot (NADOs) toteuttavat koodia sekä toimivat puolueettomina valvontaviranomaisina kansallisella tasolla. Säädökset sitovat urheilujärjestöjä, liittoja ja tapahtumia.

Keskeiset sisällöt ovat kiellettyjen aineiden ja keinojen lista sekä säännöt siitä, milloin ja miten näytteitä otetaan, analysoidaan ja tulkitaan. Näytteitä kerätään sekä kilpailujen aikana että niiden ulkopuolella. Testaus perustuu riskiperusteiseen ja etukäteen määriteltyihin menettelyihin, ja siihen liittyy näytteen käsittelyyn, varmistukseen ja tulosten hallintaan. Dopingin ehkäisyyn kuuluu myös urheilijan biologinen passi, joka havainnoi pitkän aikavälin muuttujia terveyden ja suorituskyvyn seurannassa.

Therapeutic Use Exemptionin (TUE) kautta urheilija voi saada luvan käyttää tietyissä sairauksissa määrättyjä kiellettyjä lääkkeitä. TUE vaatii todistettavan tarpeen sekä asianmukaisen määräaikaisen seurannan.

Rikkomukset johtavat yleensä seuraamuksiin, kuten tulosten mitätöinti, kilpailukiellot sekä mahdollisesti pitkäaikaiset tai elinikäiset pelikielot. Sanktioiden pituudet vaihtelevat loukkauksen vakavuuden ja kontekstin mukaan, ja valituksia käsitellään asianmukaisesti.

Käytännön kehitys ja koulutus sekä säännölliset päivitykset koodiin ovat oleellisia, jotta dopingsääntöjä ja käytäntöjä harmonisoitaisiin maailmanlaajuisesti.