dissosioitumisessa

Dissosioitumisessa viitataan ilmiöön, jossa yhdiste tai järjestelmä hajoaa osiin tai komponentteihin. Termiä käytetään yleisesti kemiassa ja psykologiassa eri merkityksissä: kemiallisessa kontekstissa se tarkoittaa molekyylin ionisoitumista tai sidosten katkeamista, psykologisessa kontekstissa tiedonkäsittelyn tai kokemuksen eriytymistä.

Kemiassa dissosioituminen kuvaa esimerkiksi suolan liukenemista ioneiksi vedessä tai heikon happon ja emäksen osittaista ionisoitumista. Prosessia säätelevät lämpötila, liuotin, pitoisuus ja tasapainovakiot kuten dissosiaatiovakio (Ka). Mittausmenetelmiä ovat johtokyky, pH-mittaukset, spektroskopia ja titraus. Dissosioituminen vaikuttaa reaktiivisuuteen, liukoisuuteen ja sähköiseen johtavuuteen.

Psykologiassa dissosioitumisessa tarkoitetaan mielen prosesseja, joissa muistot, identiteetti tai tietoisuus osittain eriytyvät normaalista integraatiosta. Se voi ilmetä päivätietoisuuden katoamisena, depersonalisaationa tai dissosiatiivisina oireina, ja liittyä akuuttiin stressiin, traumaattisiin kokemuksiin tai dissosiivisiin häiriöihin. Diagnoosi ja hoito perustuvat kliiniseen arvioon ja psykoterapeuttisiin sekä tarvittaessa lääketieteellisiin toimenpiteisiin.

Termiä käytetään myös laajemmin kuvaamaan eriytymistä tai hajautumista muissa tieteellisissä ja teknisissä yhteyksissä. Kontekstista riippuen dissosioitumisessa korostuvat joko fysikaalis-kemialliset mekanismit tai kognitiiviset ja emotionaaliset ilmiöt.