dispersiovoimaksi

Dispersiovoimaksi on suomalainen termi, jolla viitataan dispersion-voimaan eli van der Waalsin yleiseen välisvaikutukseen molekyylien välillä. Se kuvaa heikkoa, mutta merkittävää vuorovaikutusta, joka syntyy elektronijakautuman hetkellisistä epäsäännöllisyyksistä ja niitä seuraavista indusoituneista dipoleista.

Dispersiovoiman perusta on elektronien jatkuva liike, joka aiheuttaa satunnaisia hetkellisiä dipoleja molekyylin sisällä. Näitä dipoleja seuraavat toisten molekyylien dipolit ja siten syntyy lyhyen ja keskipitkän mittaisen etäisyyden vetovoima. Voimaa voidaan pitää universaalina ja kaikkien atomien ja molekyylien välisenä, erityisesti suurien elektronimäärien ja suurten hiukkasten kohdalla. Dispersiovoima on pitkälti etäisyydestä riippuvainen ja havaitaan usein muiden vuorovaikutusten, kuten dipoli-dipoli- tai kationin ja anionin välisessä vuorovaikutuksessa, rinnalla.

Dispersiovoima on osa van der Waalsin voimia, joihin kuuluvat myös muut vuorovaikutukset, kuten dipoli-dipoli- ja dipoli-indusoidut dipolit -vuorovaikutukset. Dispersiovoima on yleensä heikoin mutta kaikkialle ulottuva, ja se vaikuttaa muun muassa molekyylien sumutaipumiseen, kiehumispisteisiin, sekoittuvuuteen sekä kiinnittymiseen pinnoille. Sitä sovelletaan laajasti kemian, biokemian ja materiaalitieteen aloilla.

Historiallisesti dispersiovoima liittyy 1930-luvulla esitettyyn Londonin vuorovaikutusmalliin ja van der Waalsin potentiaalin muodostumiseen. Suomessa termiä käytetään yleisnimityksenä kuvaamaan tätä dispersion perustuvaa vuorovaikutusta. Katso myös van der Waals -voimat, Londonin dispersion voimat sekä intermolekyliset vuorovaikutukset.

---