dispersiointi

Dispersiointi on prosessi, jossa dispergoituva aine jaetaan pieniin hiukkasiin ja hajautetaan toiseen, yleensä nesteen, väliaineeseen siten, että syntyy dispersion. Dispersion eroaa liukenemisesta siinä, että dispersoitunut aine pysyy partikkelimuodossa eikä liukene kokonaan.

Dispersioita voidaan pitää useissa päätyypeissä. Suspensioissa kiinteä aine on pieninä hiukkasina nesteessä. Emulsioissa kaksi toisiaan sekoittumatonta nestettä muodostaa pienissä pisaroissa toisen nesteen sisälle. Vaahto muodostuu kaasusta, joka on hajautunut nesteeseen. Geelit ovat toinen esimerkki, jossa dispergoitunut aine leimaa kolloidaalista rakennetta kiinteän matriisin sisään.

Dispersioinnin menetelmiä ovat mekaaninen sekoitus erilaisin laittein, kuten sekoitussäiliöt ja pölyttää, sekä hionta, pallohioma ja ultraääni- sekä korkeapaine homogenointi. Dispersioiden stabiilisuus riippuu sekä dispergoidun hiukkasen ominaisuuksista että väliaineen ja stabilointiaineiden vuorovaikutuksista. Elektrostaattinen, sterinen ja elektrosterinen stabilointi sekä valitut lisäaineet auttavat estämään uudelleenkohoamista ja sedimentaatiota.

Käyttökohteita ovat laajasti maaleissa ja lakkoissa, musteissa ja elintarvikkeissa, kosmetiikassa sekä farmaseuttisissa valmisteissa. Myös katalyyttien, ympäristötekniikan ja materiaalitieteen sovelluksissa dispersiointi on keskeinen prosessi.

Mittaamalla hiukkaskokoa ja -jakaumia sekä arvioimalla stabiliteettia voidaan arvioida dispersion laadullisesti ja kvantitatiivisesti. Keskeisiä mittausparametreja ovat hiukkaskoko, kokojakauma ja eventualinen ikääntyminen dispersion aikana.