diskonttaustekijöiden

Diskonttaustekijöiden käsite viittaa rahoituslaskelmissa käytettäviin arvoihin, joilla tulevat rahavirrat muunnetaan nykyhetkeksi. Ne mahdollistavat investointien arvojen vertaamisen sekä kassavirtojen nykyarvon laskemisen NPV-analyyseissä, hankkeiden kustannus-hyötyarvioissa ja pääoman alla olevien projektien priorisoinnissa.

Yleisin tapa määrittää diskonttaustekijä t per ajanjakso on DF_t = 1 / (1 + r)^t, jossa r on diskonttauskorko per period ja t on ajanjaksojen lukumäärä. Tässä malli olettaa, että korko on kiinteä ja tarkastelu tapahtuu diskreetisti. Toisessa yleisessä muodossa, jatkuvalla korkoarvionilla, diskonttaustekijä on DF_t = e^{-r t}. Diskonttaustekijöitä voidaan soveltaa sekä nimellisiin että reaalisiin arvoihin: nimelliset DF:t huomioivat inflaation, kun taas reaaliset DF:t poistavat inflaation vaikutuksen.

Käytännössä diskonttaustekijöitä voidaan muodostaa useiden tekijöiden perusteella, kuten riskittömistä koroista, riskipreemeistä sekä yrityksen tälle projektille valitusta kokonaiskustannuksesta (esimerkiksi WACC). Erilaiset mallit voivat lisäksi huomioida projektin riskin, aikajänteen ja valuutat sekä muodon nimellisten vs reaalisten korkojen välillä.

Diskonttaustekijöiden käyttöön liittyy epävarmuutta, sillä valitut korot, periodit ja inflaatio-odotukset vaikuttavat nykyarvoon merkittävästi. Siksi herkkyysanalyysit ja skenaarioarviot ovat yleisiä työkalupakissa, kun diskonttaustekijöitä sovelletaan investointipäätöksiin ja yritysvaluutioihin.