digiarkistojen

Digiarkistot ovat järjestettyjä digitaalisia aineistoja, jotka säilytetään pitkäjänteisesti siten, että ne ovat käytettävissä tuleville käyttäjille. Niitä ylläpitävät laajasti julkiset ja yksityiset organisaatiot, kuten kirjastot, arkistot, museot, korkeakoulut sekä tutkimuslaitokset. Digiarkistot voivat sisältää sekä syntyneitä digitaalisia kohteita että digitoituja kopioita, ja niiden tavoitteena on varmistaa tiedostojen eheys, pitkäaikainen käytettävyys sekä asianmukaiset käyttöoikeudet.

Säilytys perustuu yleensä arkistoyhteisöissä hyväksyttyihin viitekehyksiin, kuten OAIS-malliin (Open Archival Information System). Käytetyt metadata-standardiat voivat kattaa Dublin Corea, PREMISia ja METS-formaatteja, jotka tukevat tiedonhallintaa, oikeuksien hallintaa, sisällön kuvausta ja teknistä samalla tavalla. Digiarkistojen toiminta kattaa sekä tulonvetäytymisen (ingestion) ja tallennuksen että pitkäaikaisen säilyttämisen ja pääsyn hallinnan. Tekniset haasteet, kuten formaattien vanhentuminen, tiedostojen eheyden varmistaminen ja mahdollisten migraatioiden tai emulaatioiden tarve, pyritään ratkaisemaan jatkuvalla suunnittelulla ja riippumattomalla tallennusalustalla.

Pääsyarviointi ja hallinto määrittelevät, ketkä voivat käyttää aineistoja ja millä ehdoilla. Digiarkistot voivat tarjota avointa tai rajoitettua pääsyä sekä tukea käytölle ja uudelleenkäytölle, mikä vaatii selkeitä käyttö- ja tekijänoikeuspolitiikkoja. Digitaalisen kulttuuriperinnön ja tutkimuksen näkökulmasta digiarkistot parantavat aineistojen löydettävyyttä, jatkuvaa saatavuutta ja mahdollisuutta yhdistellä tietoa sekä tehdä uudelleenkäyttöä pitkällä aikavälillä. Kansallisilla ja kansainvälisillä aloitteilla, kuten suurilla kirjasto- ja arkistoyhteistyöillä sekä yleisillä arkistopalveluilla, on tässä keskeinen rooli.