diffusoreiden

Diffusoreiden käsite kattaa laitteet, joiden tehtävänä on hajottaa, levittää tai diffusoida jokin aines tilaan tasaisesti. Suomessa termiä käytetään erityisesti kolmeen pääkategoriaan kuuluvien laitteiden yhteydessä: hajuste- ja tuoksudiffusoihin, ilmanvaihdon ja valaistuksen diffusoihin sekä akustisiin diffuusoreihin.

Hajuste- ja tuoksudiffuusorit vapauttavat aromit tilaan. Yleisimmät tyypit ovat ultrasoniset diffuusorit, jotka hajoavat veden ja öljyn avulla pieniksi vesihöyryiksi; nebulisaattoridiffuusorit, jotka vapauttavat tiivistettyä öljyä ilman vettä; sekä haihduttavat diffuusorit, joissa öljy imeytyy puuhun tai kankaaseen. Diffuusoreita käytetään sekä kotona että julkisissa tiloissa, ja niiden käyttöön liittyy turvallisuusohjeita öljyjen pitoisuuksien ja ilmanvaihdon huomioimiseksi.

Ilmanvaihdon diffuusorit ovat ilmanvaihtojärjestelmän osia, jotka jakavat ja ohjaavat ilmavirtaa tilaan. Kattopäät, seinädiffuusorit ja kanavatiivisteet voivat muuttaa ilmavirran suuntaa, nopeutta ja tasaisuutta. Diffuusoreiden suunnittelussa otetaan huomioon tilan käyttötarkoitus, tilavuus ja olemassa oleva ilmanvaihto. Materiaalit voivat olla metalli, muovi tai komposiitit; säännöllinen puhdistus vähentää epäpuhtauksien kertymistä.

Akustiset diffuusorit hajauttavat ääniaaltoja tasaisemmin tilassa, mikä vähentää heijastuksia. Yleisiä malleja ovat QRD- (quadratic residue diffuser) ja skyline-diffuusorit, jotka koostuvat vaiheviiveisistä rakenteista. Ne parantavat äänikuvia erityisesti äänieristetyissä tai musiikkikäyttöön tarkoitetuissa tiloissa.

Optiset diffuusorit ovat valon tasauksen ja pehmentämisen ratkaisuja. Ne voivat olla diffuusiopaneeleita, frosted-lasia tai diffuusiopintoja valaisinrakenteissa sekä LED-levyjen päällä käytettäviä suojapintoja. Niiden tehtävä on tasata valon laatua ja estää häikäisyä.