differentiaalilämpötunnistimet

Differentiaalilämpötunnistimet, suomeksi myös termillä termopari, ovat yleisimmin käytettyjä lämpötilanmittauslaitteita. Ne perustuvat Seebeck-ilmiöön, jossa kahden eri metallin liitoskohtaan syntyy jännite, kun liitoskohdissa on lämpötilaero. Tämä jännite on suoraan verrannollinen lämpötilaeroon.

Eri tyyppisiä termopareja on olemassa, jotka eroavat toisistaan metalliseokseltaan ja käyttölämpötila-alueeltaan. Yleisiä tyyppejä ovat esimerkiksi tyypit K, J, T ja E. Tyypin valinta riippuu mitattavasta lämpötila-alueesta, ympäristöolosuhteista ja vaaditusta tarkkuudesta. Esimerkiksi tyypin K termoparia käytetään yleisesti laajalla lämpötila-alueella, kun taas tyypin T soveltuu paremmin matalampiin lämpötiloihin.

Termoparin mittausperiaate on yksinkertainen ja luotettava. Se koostuu kahdesta johdinlangasta, jotka on liitetty toisiinsa mittauspäässä. Toinen liitos, niin sanottu mittausliitos, sijoitetaan mitattavaan kohteeseen, ja toinen liitos, vertailuliitos, pidetään tunnetussa lämpötilassa. Syntyvä jännite mitataan ja muutetaan lämpötila-arvoksi kalibrointikäyrien avulla.

Termopareja käytetään laajasti teollisuudessa, kuten voimalaitoksissa, uuneissa, moottoreissa ja kemianteollisuudessa. Niitä hyödynnetään myös tutkimuksessa ja kehityksessä sekä kodinkoneissa. Niiden edullisuus, kestävyys ja laaja mittausalue tekevät niistä monipuolisia ratkaisuja lämpötilan mittaukseen. Mittauspään suojaus, kuten suojaputki, on tärkeä tekijä termoparin käyttöiän ja mittaustarkkuuden kannalta vaativissa olosuhteissa.