detektoreiden

Detektori on laite, joka havaitsee jonkin ilmiön tai määrän ja muuntaa sen elektrisen signaaliksi, jonka perusteella tapahtumaa tai tilaa voidaan mitata ja tulkita. Detektoreita käytetään runsaasti tieteessä, teollisuudessa ja arkipäivän laitteissa.

Detektio perustuu yleensä muuntamiseen tunnettavasta ilmiöstä sähköiseen signaaliin. Esimerkiksi ionisoivan säteilyn havaitsemiseksi käytetään ionisaatiopohjaisia detektoreita (ionisaatiokammio, Proportionaali- ja Geiger–Müller-putket) sekä scintilaatiotekniikkaa (röntgen- ja gamma-säteet, NaI(Tl), CsI ja muilla kristalleilla) yhdistettynä fotomittareihin. Puolijohdedetektoreita käytetään laajasti mittauksissa, joissa signaali syntyy puolijohdemateriaalin sähköisesti varautuessa. Optiset detektorit, kuten fotodiodit ja CCD-anturit, havaitsevat valoa tai fotonien vuorovaikutuksia. Lämpötila- tai bolometriset detektorit mittaavat lämpötilamuutoksia, kun taas kemialliset ja biologiset detektorit reagoivat kemiallisiin tai biologisiin ilmiöihin.

Detektoreita luokitellaan käyttötarkoituksen mukaan, kuten säteily-, optiset, lämpö- ja virtamittaukseen perustuvat sekä kemialliset ja biologiset detektorit. Kotitalouksissa voidaan tavata palovaroittimia, CO-detektoreita ja liiketunnistimia. Detektoreiden suorituskyky koostuu herkkyydestä, tarkkuudesta, vasteajasta, dynamiikasta ja häiriönsietokyvystä, sekä vaikutuksista ympäristöön, kuten lämpötilasta ja sähkömagneettisesta melusta. Detektoreita kehitetään jatkuvasti tarkemman mittaamisen, nopeamman vasteen ja pienemmän virhearvon saavuttamiseksi.