destruktiivsetest

Destruktiiviset testit ovat testausmenetelmiä, joissa testattava kappale tai näyte tuhoutuu tai muuttuu pysyvästi kuormituksen tai muun vaikuttimen vaikutuksesta. Näin voidaan saada suoraa tietoa materiaalin tai rakenteen lujuudesta, kestosta ja murtumissyklien sietokyvystä. Destruktiivisia testejä käytetään sekä kehitysvaiheessa että laadunvarmistuksessa, kunkus tarvitaan todellisia rajaarvoja ja syitä epäonnistumisille.

Yleisimmät destruktiiviset testit ja niiden tuottamat tiedot liittyvät usein seuraaviin ominaisuuksiin. Jännitystestissä (tensile test) mitataan myötö-, kestolujuus ja katkeamisessa tapahtuva muodonmuutos sekä lopullinen venymä. Isku- tai iskukestävyyden testeissä (esim. Charpy, Izod) arvioidaan kappaleen energiaa, joka vaaditaan murtumaan. Väsymystesteissä kuormitus altistaa kappaleen toistuville kuormituksille ja antaa tuloksia käyttökestosta ja murtumiskertoimista pitkällä aikavälillä. Murtovarmuus- tai murtuvuustestit selvittävät, miten suurelle stressille materiaali murtuu. Kovuusmittauksia voidaan tehdä osittain tuhoavalla tavalla, mutta näillä testeillä on usein pienempi vaikutus kappaleen käyttökelpoisuuteen kuin täysimittaisilla lujuustesteillä.

Standardit ja menettelyt muodostavat testien toteutuksen perustan. Kansainvälisiä ja alueellisia standardeja (esim. ISO, ANSI/ASTM) käytetään määrittämään menetelmät, otoskoko ja tulosten tulkinta. Destruktiiviset testit tuottavat suoraa, käytännön sovelluksiin sidottua tietoa, mutta ne vaativat kappaleen tuhoutumisen, mikä rajoittaa niiden käytettävissä olevan näytemäärän ja aiheuttaa kustannuksia.