desibelistä

Desibeli (lyhenne dB) on logaritminen mittayksikkö, jota käytetään ilmaisemaan suhdelukuja kahden sokeron tai suureen välillä. Se ei ole itse absoluuttinen suure, vaan mittayksikkö, jolla esitetään suhteellisia arvoja, kuten tehoa tai amplitudia. Yksikön laskusääntö perustuu logaritmeihin: tehosuhteelle dB = 10 log10(P2/P1) ja amplitudisuhteelle dB = 20 log10(A2/A1). Äänitason yhteydessä käytetään usein dB SPL -mitoitusta, jossa p0 on viitepaine 20 mikropaskalia ilmassa: dB SPL = 20 log10(p/p0). Tämä tarkoittaa, että 0 dB SPL on noin ihmisen kuulon rajan tuntumassa 1 kHz -äänellä.

Desibeli on suhteellinen yksikkö; se ei itsessään määritä absoluuttista tasoa, vaan kertoo, miten voimakas tai vaimea jokin ilmiö on suhteessa valittuun viitearvoon. Esimerkiksi tehon tuplaaminen lisää arvoa noin 3 dB, kun taas äänenpaineen kaksinkertaistaminen antaa noin +6 dB. Yksiköissä, kuten dB HL (kuulotaso), dB SPL (äänitaso) ja dB re 1 mW (tehosuhde), käytetään eri viiteitä tilanteen mukaan.

Käytössä desibeli toimii monilla aloilla: akustiikassa, elektroniikassa, telekommunikaatiossa ja signaalinkäsittelyssä. Käytännön huomioita ovat esimerkiksi A- ja C-painotukset, jotka säätävät mittaustulosta ihmisen kuulon herkkyyttä vastaavalla tavalla, sekä se, että desibelit ovat logaritmisiä, joten arvoja ei yleensä voi summata suoraan ilman oikeaa viitekehystä. Desibeli on siten tärkeä työkalu, joka kuvaa pitkälle skaalautuvia ilmiöitä lyhyesti ja vertailtavasti.