desibeleistä

Desibeleistä viittaa äänenvoimakkuuden mittayksikköön, joka perustuu logaritmiseen skaalaan ja kuvaa äänen paineen suhdetta viitepaineeseen. Desibeli (dB) on yleisesti käytetty yksikkö akustisissa mittauksissa, kuten äänenvoimakkuuden, melun ja signaalien vahvuuden mittaamisessa. Yksikkö on nimetty Alexander Graham Bellin mukaan, vaikka itse Bell ei ollut desibelin kehittäjä.

Desibeliä käytetään, koska ihmisen korva havaitsee äänenvoimakkuuden epälineaarisesti: pieniä muutoksia paineessa voidaan kuulla suhteellisen suurina muutoksina äänenvoimakkuudessa. Logaritminen skaala mahdollistaa suuren dynamiikan, kuten äänenvoimakkuuden vaihtelun, esittämisen käytännöllisessä muodossa. Esimerkiksi 10 desibelin lisäys vastaa äänenvoimakkuuden kaksinkertaistumista.

Desibeleissä mitattava äänenvoimakkuus riippuu viitepaineesta. Yleisimmin käytetty viitepaine on 20 mikropascali (µPa), joka vastaa ihmisen korvan havaitsemiskynnyksen tasoa 1000 hertsin taajuudella. Tällöin puhutaan äänenpaineen tasosta (SPL, Sound Pressure Level). Toinen yleinen sovellus on teho- tai signaalitaso, jossa viitepaine on 1 milliwatti (mW), ja mittayksikköä kutsutaan decibel millivatti (dBm).

Desibeleissä ilmaistavat arvot ovat suhteellisia, joten niillä ei ole absoluuttista arvoa. Esimerkiksi 60 dB ei tarkoita, että ääni on "60 kertaa voimakkaampi" kuin 30 dB, vaan se vastaa 1000-kertaista paineen lisääntymistä. Desibeleissä mitattavat arvot voivat olla positiivisia tai negatiivisia, ja ne ilmaisevat suhteellista vahvuutta tai heikkoutta verrattuna viitearvoon.

Desibelejä käytetään laajalti eri aloilla, kuten musiikissa, rakennustekniikassa, viestinnässä ja elektroniikassa. Niiden avulla voidaan arvioida melutasoa, äänenlaatua ja signaalien vahvuutta tehokkaasti.