äänenvoimakkuudessa

Äänenvoimakkuus tarkoittaa äänen havaittua voimakkuutta, joka riippuu sekä fysikaalisesta äänenpainevaihtelusta että kuulijan kuuntelukokemuksesta. Eri taajuudet koetaan eri voimakkaina samalla painearvolla, ja äänen kesto sekä tilan akustiikka vaikuttavat havaittuun voimakkuuteen. Siksi mittauksessa käytetään sekä fysikaalisia suureita että psykoakustisia mittareita.

Objektiivinen mittaus tapahtuu desibeleinä (dB). Pääasialliset suureet ovat äänenpaineen perusteella määräytyvä SPL (sound pressure level), mitattuna referenssiin 20 µPa. Ihmiskorvan herkkyyttä huomioidaan käyttämällä A-painotusta (dB(A)), joka korostaa kuulon herkkyyttä tietyissä taajuuksissa. Psykoakustisia suureita, kuten phon ja sone, käytetään kuvaamaan havittua voimakkuutta eri taajuuksilla ja kestoilla.

Monet tekijät vaikuttavat havaittuun voimakkuuteen: etäisyys äänilähteestä, tilan akustiikka, taajuussisältö ja ympäröivät esteet sekä kuuntelun kesto. Siten sekä SPL:n että kuuloaistin prosessin huomioiminen on olennaista, kun vertaillaan eri ääniä tai arvioidaan niiden vaikutuksia.

Käytännön merkitys: äänensäätelyjä ja meluntorjuntaa sovelletaan työ- ja asuintiloissa sekä kuluttajalaitteissa. Pitkäaikainen altistuminen suurille dB-arvoille voi vaarantaa kuulon, joten käytännössä noudatetaan rajoituksia ja suosituksia sekä käytetään tarvittaessa suojavarusteita tai pyritään alentamaan äänentasoa.