desaturaatiolla

Desaturaatiolla on yleiskäsite, jonka tarkoituksena on kuvata ilmiötä, jossa jonkin järjestelmän kyllästetty tila vähenee. Termiä käytetään useilla tieteenaloilla ja sovelluksissa, ja sen tarkka merkitys riippuu kontekstista. Yleisesti desaturaatiolla voidaan viitata kolmeen pääkontekstiin: kuva- tai signaaliprosessointiin, lääketieteelliseen hapenkulkuun sekä kemialliseen tai biokemialliseen kyllästetysasteen muutokseen.

Kuvankäsittelyssä desaturaatiolla tarkoitetaan värien kyllästyyden vähentämistä, jolloin kuva saattaa vaikuttaa hillityltä tai muuttua kokonaan mustavalkoiseksi. Desaturaatiota voidaan säätää osittain tai kokonaan, ja sitä käytetään sekä esteettisiin että informaatiivisiin tarkoituksiin.

Lääketieteessä hapen desaturaatiolla tarkoitetaan veren hemoglobiinin hapen sitoutumisen vähenemistä. Sitä seurataan usein pulssioximetrillä, ja desaturaatiotilanteet voivat ilmetä uniapneassa, keuhkosairauksissa tai muissa hengitysvaikeuksissa. Tavanomaiset normaalit SpO2-arvot ovat noin 95–100 prosenttia; poikkeamat voivat vaatia lisähappea ja kliinistä tutkimusta.

Kemiallisen ja biokemiallisen kontekstin desaturaatiolla viitataan molekyylin kyllästystilan muuttamiseen, esimerkiksi uuden kaksois- tai kolmoissidoksen muodostumiseen tai vaihtelevaan vetysidosten määrään. Prosessin tarkka luonne riippuu kemiallisesta systeemistä ja sen enzymatisesta tai lämpö-mekaanisista ehdoista.