depolarisoituvat

Depolarisoituminen tarkoittaa solukalvon sähköisen potentiaalin muutosta kohti vähemmän negatiivisia arvoja. Se on keskeinen osa hermosolujen toimintapotentiaalin syntyä sekä lihassolujen supistumisreaktioita, ja sitä tapahtuu esimerkiksi neuronien aksonien ja sydän- sekä luurankolihasten soluissa.

Mekanismin taustalla ovat jänniteherkät ionikanavat sekä ionien virta soluun ja sieltä ulos. Tyypillisesti depolarisaatio alkaa, kun natriumkanavat avautuvat ja natriumioneja virtaa solun sisään. Tämä Na+- influx nostaa sisäisen varaustason ja tekee solukalvosta vähemmän negatiivisen. Joissakin kudoksissa depolarisaation aikana useat kanavat osallistuvat lisäämällä kehitystään nopeasti positiiviseen suuntaan.

Depolarisaatio on erityisen tärkeä hermosolujen toimintapotentiaalin laukaisussa. Se mahdollistaa signaalin nopean etenemisen aksonin kautta ja toimii perusta reagoiville ja koordinoiduille lihassupistuksille. Toimintapotentiaalin aikana depolarisaatio etenee paikallisena potentiaalimuutoksena ja johtaa kaikkiaallon kaltaiseen vasteeseen; se on usein all-or-nothing-tyyppinen ilmiö.

Potentiaalin palautuminen tapahtuu repolarisaation myötä, kun kaliumkanavat avautuvat ja K+-ionit virtaavat solusta ulos. Näin solun sisäinen negativiteetti palautuu ja solu siirtyy takaisin lepotilaan. Depolarisoitumiseen liittyy usein myös lyhyt kestoisen vastarinnan jakso, eli refraktaika, jonka aikana solut eivät reagoi uusiin ärsykkeisiin.

Hyperpolarisaatio on depolarisaation vastakohta, jolloin solukalvo käy entistä negatiivisemmaksi. Depolarisoituminen voi häiritä tai muuttaa sähköistä tasapainoa ja vaikuttaa solujen erilaisten vastausten säätelyyn.