demultiplexoimaan

Demultiplexointi on prosessi, jossa multiplexoitua signaalia erotellaan ja palautetaan alkuperäisiin erillisiin kanaviin tai virtauksiin. Tämä tapahtuu yleensä vastaanotossa tai käsittelyssä, kun useita signaaleja on yhdistetty samaan fyysiseen siirtokanavaan tai tiedonsiirtolinjaan. Demultiplexoinnin tarkoituksena on palauttaa jokainen lähtösignaali sellaisenaan kuin se oli ennen multiplexointia, jotta datan eheys ja kanavakohtaiset ominaisuudet voidaan rekonstruoida.

Demultiplexointia käytetään laajasti telekommunikaatiossa, tietoverkoissa sekä television ja äänentoiston siirrossa sekä tallennusjärjestelmissä. Toteutustapa riippuu siitä, millainen multiplexointi alun perin on käytetty. Yleisimmät tyypit ovat aikadivisiointi (TDM), jossa signaalit jaetaan aikajaksojen kautta; taajuusjakaminen (FDM), jossa kukin signaali varataan oma taajuusalue; sekä valon aallonpituusjakaminen (WDM) kuituoptiikassa, jossa useat tiedot kulkevat saman kuidun eri aallonpituuksilla.

Digitaalisessa logiikassa demultiplexer (demux) on looginen piiri, joka ohjaa yhden sisääntulevan signaalin oikeaan ulostuloon valintalinjojen mukaan. Demultiplexerilla on keskeinen rooli monissa digitaalisissa sovelluksissa, joissa dataa on siirrettävä monta ulostuloa varten yhdestä lähteestä.

Haasteet ja huomioitavat asiat liittyvät synkronointiin, signaalin laadun palauttamiseen ja virheiden välttämiseen. Oikea synkronointi, suodatus ja virheenkorjaus ovat tärkeitä demultiplexoinnin onnistumiselle. Demultiplexointi on keskeinen osa monia nykyaikaisia viestintä-, video- ja tietoverkkoratkaisujen arkkitehtuureja sekä peruslaskentateknologia.