datatyypistä

Datatyyppi tarkoittaa arvoja luokittelevaa rakennetta, jonka avulla ohjelmointiympäristö tietää, millaisia arvoja muuttuja voi vastaanottaa ja millaisia operaatioita niille voidaan suorittaa. Datatyypit vaikuttavat muistinkäyttöön, virhetilanteisiin ja ohjelman logiikkaan sekä mahdollistavat oikeanlaisen laskennan ja tiedon käsittelyn.

Perusdatatyyppejä ovat primitiiviset: kokonaisluvut (int), liukulukut (float), totuusarvot (boolean), sekä merkit ja merkkijonot (char, merkkijono). Koostetut tyypit koostuvat useammasta osasta, kuten taulukot, listat ja rakenteet (record/struct). Monissa kielissä on myös käyttäjän määrittelemiä tyyppejä, kuten luokat ja enumit.

Tyyppijärjestelmä voi olla staattinen tai dynaaminen sekä vahva tai heikko. Staattinen tyypitys määritetään käännösvaiheessa (esim. Java, C, Rust), dynaaminen ajoaikana (esim. Python). Vahva tyypitys rajoittaa arvojen siirtelyä ilman eksplisiittisiä muunnoksia, kun taas heikko tyypitys sallii helpommat muunnokset mutta voi kasvattaa virheiden riskiä.

Muunnoksia tapahtuu eksplisiittisesti (cast) tai implisiittisesti; niihin liittyy usein tietojen menetyksiä tai odottamattomia tuloksia. Null-arvot, tyypin yhteensopivuus ja sarjoitus ovat yleisiä huomioitavia seikkoja sekä ohjelmoinnissa että tietokannoissa. Tietokannoissa käytetään omia datatyyppejään, kuten INT, FLOAT, VARCHAR ja DATE, sekä rajoitteita (constraints) datan eheyden turvaamiseksi.