curatoinnin

Kuratoinnin käsite viittaa prosessiin, jossa valitaan, organisoidaan, kontekstualisoidaan ja esitellään kokoelma, aineisto tai digitaalinen sisältö tietylle yleisölle tai tarkoitukselle. Se kattaa sekä fyysiset että digitaaliset teokset sekä tiedot.

Kuratoinnin keskeisiä vaiheita ovat päätös hankinnasta tai keruusta, sisällön valinta, järjestäminen ja esitystavan määrittäminen sekä kontekstin lisääminen. Tärkeitä ovat myös dokumentointi, metadata ja provenance, jotta kokoelman tai julkaisun ymmärrettävyys ja jäljitettävyys säilyvät.

Kuraattorit tai vastaavat asiantuntijat työskentelevät kokoelmien parissa: he valitsevat teokset, arvioivat niiden merkityksen, laativat yhteyksiä aiheiden välille ja suunnittelevat esityksen tai julkaisun tarinan. He ottavat huomioon yleisön tarpeet, asiayhteydet sekä alkuperäisen tarkoituksen.

Digitaalinen kuratointi käsittää sisällönhallinnan laajasti: verkkosivustojen ja digitaalisten kokoelmien kuratointia, sosiaalisen median sisältövirtojen hallintaa sekä data- ja tieteellisen tiedon järjestämistä. Sekä ihmiskuraattorit että algoritminen kuratointi voivat yhdessä tuottaa tarkoituksenmukaisia esityksiä ja merkityksellistä sisältöä.

Haasteisiin kuuluvat tekijänoikeudet, lisenssit ja saavutettavuus, sekä monimuotoisuus ja oikea-aikainen kontekstin tarjoaminen. Lisäksi kuratointi vaatii resursseja, pitkäjänteistä säilytettävyyttä ja läpinäkyvyyttä valintaperusteisiin sekä eettisiä arvoja.

Kuratoinnista on tullut keskeinen osa museologian, kirjastojen sekä digitaalisen sisällön hallinnan käytäntöjä. Se ei ole vain kokoelman kokoamista, vaan tarkoituksenmukaisen ja ymmärrettävän kontekstin rakentamista sekä yleisön oppimiskokemuksen rikastuttamista.