coronakäsittely

Coronakäsittely on pintakäsittely, jossa ilmakehän korkeajännitteinen corona-discharge muokkaa materiaalien pintaa parantaen sen kosteuttavuutta, tartuttavuutta ja liitettävyyttä. Sitä käytetään yleisesti muovien ja polymeerien pintojen esikäsittelynä ennen tulostusta, maalausta tai liimausta. Toisin kuin liuottimiin perustuvat menetelmät, coronakäsittely on nopea eikä vaadi erillisiä kemikaaleja liuotinravintona.

Periaatteessa koron vaikutus syntyy, kun korkea jännite ionisoi ilman ja muodostaa sähkö- ja elektroniikerrokset, jotka vaikuttavat pinnan kemialliseen koostumukseen. Tämä johtaa pintaan polarisoituneiden ryhmien ja oksidatiivisten ryhmien lisääntymiseen, mikä lisää pintojen energian ja parantaa kostuvuutta sekä tarttumiskykyä. Vaikutus on pintatasoinen ja erityisesti polyolefiineille kuten PE:lle, PP:lle ja PET:lle on käytännöllisesti merkittävä.

Laitteet ja prosessi ovat yleensä inline-tyyppisiä: corona-käsittelijä, joka voi olla rulla- tai levyrakenteinen, sijoitetaan materiaalin etenemisen reitille. Jännite on useita yksiköitä kymmeniä kilovoltteja, välimatka elektrodiin muutamasta millimetristä joihinkin senttimetreihin, ja käsittelynopeus vaihtelee muutamasta metreistä sekunnissa riippuen materiaalista ja halutusta tulokulmasta. Olennainen on myös ilman kosteus ja virtaus sekä käytetty kaasutus.

Hyödyt ja rajoitukset: coronakäsittely on kustannustehokas, nopea ja helposti integroitavissa tuotantolinjoihin. Se tuo merkittäviä parannuksia tulosteiden ja liimauksien tartuttavuuteen. Rajoitukset ovat pintakäytön rajallinen syvyys sekä mahdollinen aging-häviö (hydrophobic recovery) ajan myötä; suurempia tai pysyviä vaikutuksia tarvitsevat usein yhdistetyt käsittelymenetelmät.

Käyttökohteet: pakkausteollisuus, etikettien ja kalvojen painatus sekä liimausprosesseissa käytettävät esikäsittelyt. Coronakäsittelyä käytetään myös tarvittaessa yhdessä toisten pintojen käsittelymenetelmien kanssa parhaan tuloksen saavuttamiseksi.