bootlähteitä

Bootlähde on laitteisto tai media, josta tietokone käynnistetään lataamalla käyttöjärjestelmän käynnistyslataaja. Käynnistyksen aikana firmware (BIOS tai UEFI) etsii ja lataa tämän käynnistyslataajan valitulta bootlähteeltä ja siirtää ohjauksen siitä käyttöjärjestelmän käynnistykseen.

Yleisimmät bootlähteet ovat USB-muistitikku, optinen CD- tai DVD-levy, sisäinen tai ulkoinen kiintolevy sekä SD-kortti. Verkko-boot (PXE) on myös yleinen vaihtoehto, erityisesti suurissa ympäristöissä ja virtuaalisissa sekä palvelinratkaisuissa. Virtuaalikoneissa bootlähde voi olla virtuaalilevy tai ISO-levykuva.

Teknisesti bootlähteet voivat käyttää MBR- tai GPT-osion rakennetta sekä BIOS- tai UEFI-käynnistystä. UEFI-toteutuksissa käytetään EFI-järjestelmäosiota, ja Secure Boot voi rajoittaa tai estää tunnettuja käynnistyslataajia, mikä vaikuttaa muun muassa käyttöjärjestelmän asennus- ja palautusprosesseihin.

Käyttötarkoitukset ja hallinta: bootlähteitä tarvitaan käyttöjärjestelmän asennukseen, live-ympäristöjen ajoon, järjestelmän hätäpalautukseen sekä ohjelmistopäivitysten tai ylläpidon suorittamiseen. Bootlähteiden luomiseen käytetään työkaluja kuten Rufus, balenaEtcher sekä käyttöjärjestelmän omia asennus- tai palautustyökaluja. Virheellinen tai epäluotettava bootlähde voi estää käynnistyksen tai vahingoittaa järjestelmän tilaa.

Turvallisuus: järjestelmän ylläpito- ja rajoitusasetukset vaikuttavat siihen, mitkä bootlähteet ovat sallittuja. Hallinnollisissa ympäristöissä bootlähteiden hallinta on yleisesti osa turvallisuuskäytäntöjä.