biohajoavuudella

Biohajoavuudella tarkoitetaan aineen kykyä hajota biologisten prosessien vaikutuksesta. Biologisesti hajoava aine hajoaa mikrobien tai muiden entsyymien toiminnan seurauksena, ja lopputuotteina syntyy yleensä hiilidioksidia, vettä ja biomassaa. Biohajoavuus voi ilmetä sekä luonnollisessa ympäristössä että kontrolloiduissa olosuhteissa, kuten teollisessa kompostoinnissa.

Hajoamisen nopeuteen vaikuttavat tekijät ovat keskeisiä, ja käsite viittaa sekä kykyyn että todelliseen hajoamiseen tietyissä olosuhteissa. Lämpötila, kosteus, ravinteet ja mikrobiaktiivisuus määrittävät, kuinka nopeasti aine hajoaa. Eri altistumisolosuhteet voivat johtaa erilaisiin tuloksiin; esimerkiksi teollinen kompostointi vaatii lämpötilan ja kosteuden olosuhteita, jotka eivät päde luonnonolosuhteisiin.

Testauksessa arvioidaan yleensä, kuinka suuri osa orgaanisesta hiilestä muuttuu hiilidioksidiksi tietyn ajanjakson kuluessa kontrolloiduissa olosuhteissa. Kansainvälisiä standardeja biohajoavuudelle ja kompostoitavuudelle ovat esimerkiksi EN 13432 sekä erilaiset ISO- ja ASTM -testausmenetelmät. On tärkeää huomata, että biohajoavuus ei automaattisesti tarkoita kompostoituvuutta eikä välttämättä päde kaikissa ympäristöolosuhteissa.

Hyötyjä ja rajoitteita: biohajoavuudella pyritään vähentämään pitkäaikaista jätettä ja helpottamaan kierrätystä. Toisaalta jos hajoaminen tapahtuu luonnossa hitaasti tai epäedullisissa olosuhteissa, voi syntyä mikro- tai nanohiukkasia sekä epätoivottuja fragmentaatioita. Siksi biohajoavuus, kompostoituvuus ja kierrätettävyys määritellään erikseen materiaalikohtaisesti.