bioakkumuloituvuus

Bioakkumuloituvuus on ilmiö, jossa haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja tai pysyviä orgaanisia yhdisteitä, kerääntyy eliön kudoksiin nopeammin kuin ne ehtivät poistua. Tämä voi johtaa aineiden pitoisuuksien kasvamiseen eliön elinaikana. Kun eliö altistuu toistuvasti aineelle, sen pitoisuus elimistössä voi nousta terveydelle vaaralliselle tasolle.

Bioakkumuloituminen on merkittävä tekijä ravintoketjuissa. Pienempien eliöiden syödessä toisiaan, aineet siirtyvät ja mahdollisesti konsentroituvat korkeammalle ravintoketjussa. Tämä tarkoittaa, että huippusaalistajilla, kuten ihmisillä, voi olla huomattavasti korkeammat pitoisuudet tiettyjä bioakkumuloituvia aineita kuin ravintoketjun alemmilla tasoilla olevilla eliöillä.

Bioakkumulaatiopotentiaalia arvioidaan usein aineiden fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien, kuten rasvaliukoisuuden ja pysyvyyden, perusteella. Rasvaliukoiset aineet imeytyvät helpommin elimistöön ja varastoituvat rasvakudoksiin, mikä edistää bioakkumuloitumista. Pysyvyys puolestaan tarkoittaa, että aine ei hajoa helposti elimistössä tai ympäristössä. Bioakkumuloituvien aineiden hallinta ja rajoittaminen ovat tärkeitä ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemiseksi.