bigendianjärjestykset

Bigendianjärjestykset, usein puhekielessä big-endian, tarkoittavat monivälisten arvojen tallentamista siten, että suurin tavun osa tallennetaan ensin. Käytännössä suurimman merkitsevän tavun järjestys on muistissa edessä, ja seuraavat tavut seuraavat perässä. Tämä on vastakohta little-endian- järjestykselle, jossa pienimmän merkitsevän tavun siirtäminen ensimmäiseksi on yleisintä.

Endianness vaikuttaa siihen, miten monimutkaiset arvot tallennetaan muistissa ja miten niitä siirretään tallenteista toinen toiseen. Esimerkiksi 32-bit arvo 0x12345678 tallennetaan big-endianina muistissa kuten 12 34 56 78, kun taas little-endianina 78 56 34 12. Tämä eroa ei muuta arvoa, vaan ainoastaan tavujen järjestystä muistissa.

Synty ja historia: termi endianness juontaa juurensa Jonathan Swiftin Gulliverin matkakirjasta, jossa taistellaan suurien ja pienien munien rikkomisesta. Tietotekniikassa termiä käytetään kuvaamaan erilaisia tavujen järjestyksiä, ja “network byte order” on yleisesti big-endian. Monissa tärkeitä verkko- ja protokollia noudatetaan big-endian-tyyliä, jotta yhteydet toimivat yhteensopivasti.

Käyttökohteet ja nykytilanne: big-endian-tyyliä käyttivät perinteisesti monet IBM:n suurkoneet ja useat RISC-arkkitehtuurit, kuten Motorola 68000 -perheen ja useimmat SPARC-järjestelmät. Nykyään useat järjestelmät ovat little-endiania, kuten x86-arkkitehtuura, mutta monet nykyaikaiset järjestelmät, kuten ARM ja PowerPC, tukevat sekä endianness-tiloja (bi-endian). Tämä mahdollistaa sovellusten ja protokollien toimivuuden monissa ympäristöissä.