beetöoksidaatioon

Beeta-oksidaatio on rasvahappojen hajotuspolku, jota esiintyy pääasiassa mitokondrioissa ja toisinaan peroksisomeissa. Prosessi tuottaa acetyl-CoA:ta sekä NADH:ta ja FADH2:ta, joita käytetään solujen energiantuotantoon. Beeta-oksidaation avulla rasvahapot voidaan pilkkoa useammaksi acetyl-CoA-yksiköksi energian saamiseksi.

Rasvahappo aktivoidaan rasvahappo-CoA:ksi acyl-CoA-syntetaasin avulla. Pitkien ketjujen rasvahapot siirtyvät mitokondrioon carnitine-shuttlella: ulkokuoren CPT1 muuttaa acyl-CoA:n acyl-carnitineksi, joka siirretään matriksiin ja palautetaan takaisin acyl-CoA:ksi CPT2:n toimesta. Beeta-oksidaation kierrokset pilkkovat ketjua kahden hiiliatomin mittaisiksi acetyl-CoA-yksiköiksi.

Kierrokset koostuvat neljästä vaiheesta: dehydrogenaatio FADH2:ksi enoyl-CoA:sta, hydrataatio beta-hydroxyacyl-CoA:ksi, toinen dehydrogenaatio NAD+:ksi beta-ketoacyl-CoA:ksi ja tiolyysi CoA-SH:n avulla, jolloin syntyy acetyl-CoA ja lyhyempi acyl-CoA. Prosessi toistuu, kunnes koko rasvahappo on pilkottu.

Peroksisominen beeta-oksidaatio hoitaa erityisesti erittäin pitkiä rasvahappoja; siellä ei välittömästi muodostu ATP:ta, vaan lopputuotoksena on acetyl-CoA, joka siirtyy mitokondrioihin. Energiatuotto riippuu ketjun pituudesta; esimerkiksi palmitoyyl-CoA:n beeta-oksidaatio antaa noin 100–110 ATP:ia TCA-syklin ja oksidatiivisen fosforylaation kautta. Säätelyyn vaikuttavat muun muassa malonyl-CoA, joka estää karniit-shuttlen toimintaa, sekä hormonaaliset tilat ja energiantarve.