avaruusroska

Avaruusroska (space debris) tarkoittaa ei-toimivia ihmisen luomia kappaleita tai niiden sirpaleita, jotka kiertävät Maata avaruudessa. Tällaisia ovat vanhentuneet satelliitit, rakettien rakennesosat, sekä sirpaleiksi repoutuneet kappaleet esimerkiksi törmäysten tai rakettijohtojen purkautumisen seurauksena. Avaruusroska muodostuu sekä suurista, näkyvistä esineistä että pienemmistä hiukkasista, kuten maalista, pultista tai metallisalpaimista, jotka voivat pysyä kiertoradalla vuosikymmeniä.

Avaruusroskaa on runsaasti erityisesti Maan lähiavaruudessa (low Earth orbit, LEO) sekä geostationaarisella vyöhykkeellä (GEO). Arviot vaihtelevat, mutta yli 10 cm kokoisia roskakappaleita on tuhansia, 1–10 cm kokoisia kymmeniä tuhansia, ja pienempiä hiukkasia miljoonittain. Suurin osa roskasta ei ole pysyvästi havaittavissa ilman erikoisvälineitä, ja sen kiertorata voi muuttua nopeasti törmäysten tai ylipäästön seurausten vuoksi.

Riski avaruusroskalle kohdistuu vakavasti sekä kaupallisille satelliiteille että miehitetylle tilalle, kuten Kansainväliselle avaruusasemalle. Kaskadeenomaisen törmäysketjun (Kessler-syndrooma) mahdollisuus korostaa tarvetta roskien hallinnalle ja torjunnalle. Ympäristönhallinta kattaa roskien kartoituksen, suojaus- ja suunnitteluperiaatteet sekä end-of-life -toimet, kuten ohjaukset maahan tai sijoittaminen grovan kiertoradalle.

Seuranta perustuu maanpäällisiin radar- ja optisiin järjestelmiin sekä kansainvälisiin katalogeihin, joita ylläpitävät erityisesti Yhdysvaltain Space Surveillance Network ja eurooppalaiset ohjelmat. Hallinnolliset ohjeistukset, kuten IADC:n ja YK:n kannustimet roskaantumisen ehkäisemiseksi, korostavat roskien minimointia rakettien passivointia, loppuvaiheen poistumista sekä mahdollisia aktiivisia roska-ajoja (ADR). Avaruusroska on jatkuva haaste, joka vaatii kansainvälistä yhteistyötä ja pitkäjänteistä suunnittelua avaruuden kestävyydelle.