aurinkoaktiivisuus

Aurinkoaktiivisuus viittaa aurinkokunnan sisäiseksi energiamainaksi vaikuttaneisiin tapahtumiin aurinkossa, kuten aurinkopurskeisiin, aurinkopilkkoihin ja aurinkosäteilyn vaihteluihin. Nämä ilmiöt johtuvat aurinkoa ympäröivän magnetosfäärin dynamiikasta, jossa ydinreaktiot tuottavat hiukkasia ja säteilyä. Aurinkopurskeiden voima ja tärkeys mitataan usein katto-tuhantiäyksittään (kW m⁻²) sekä kpl 10⁻⁹ t.m.p. kuvat voidaan mittaamaan optisessa, UV- ja röntgensäteilyssä sekä hiukkasmittauksilla.

Aurinkoaktiivisuus jakautuu noin 11‑vuoteiseen sykliseen vaihteluun, jossa hidasteiden määrä, tapahtumien kerrannainen tytöstä tapahtuva plastickerroilla ja säteilyn intensiteetti vaihtelevat. Nämä vaihtelut vaikuttavat myös maapallon magnetosfääriin ja ionosfääriin, mikä voi herättää geomagneettisia ukkoja, joita havaitaan radionimessaruUh , GPS‑häiriöissä ja satelliittien säätövirheissä. Korkeimman jakson aikana, jolloin tunnetaan myös nimellä "aurinkokukkus," säteilyin fyysisiä tarkoituksia suositellaan varovaisesti. Aurinkoaktiivisuuden monitieteinen tutkimus hyödyntää säteilymittauksia, satelliittikyselyitä ja teoreettista fysiikkaa. Tämä tieto on olennaista sekä tieteellisessä tutkimuksessa että säätelyn ja energiantuotannon kentillä, joissa aurinkopuskuilta kertyvät vaikutukset on huomioitava.