audiovahvistimet

Audiovahvistimet ovat elektronisia laitteita, joiden tehtävänä on suurentaa äänisignaalin amplitudia ennen kaiuttimia. Ne voivat olla erillisiä vahvistimia tai osa äänentoistojärjestelmän laitteita, kuten stereovastaanottimia tai monikanavavahvistimia.

Tyypillisesti vahvistin koostuu etuasteesta (preamplifier) ja tehovahvistuksesta (power amplifier). Preamplifier muokkaa signaalia, säätää volyymiä ja äänensävyä, kun taas tehovahvistin tuottaa kaiuttimille tarvittavan virran. Joissakin malleissa on putki- tai puolijohdepohjaisia ratkaisuja sekä digitaalista signaalinkäsittelyä (DSP).

Vahvistimet jaetaan yleisesti luokkiin A, AB, B ja D sen mukaan, miten ne käsittelevät virtaa ja millainen hyötysuhde niillä on. Class A -vahvistimet tarjoavat laadukkaan äänenlaadun, mutta niillä on alhainen hyötysuhde. Class AB ja B tarjoavat paremman energiatehokkuuden ja käytännössä yleisimmin käytettyjä. Class D on erittäin tehokas ja yleistynyt nykyaikaisissa laitteissa, erityisesti pienikokoisissa ja mobiilissa käyttökohteissa.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat maksimiteho (watteina), impedanssin sovitus (yleensä 4–8 ohmia), taajuusvaste sekä häiriöttömän signaalin ja vahvistimen dynaaminen vaste (damping factor). Kaiuttimien kanssa on tärkeää varmistaa oikea impedanssi ja riittävä jäähdytys; vahvistin voi olla erillinen yksikkö tai integroitu, jossa esivahvistin ja tehovahvistin ovat samassa kotelossa.

Historiaan kuuluvat varhaiset putkivahvistimet sekä transistorien käyttöönotto, jotka mullistivat koko äänentoiston. Nykyään audiovahvistimet ovat sekä kotihifi- että ammattikäytössä, kuten äänitysstudioissa ja kotiteattereissa.