atomiabsorptiotekniikat

Atomiabsorptiotekniikat, lyhenteeltä AAS (Atomic Absorption Spectrometry), ovat joukko spektroskooppisia analyysimenetelmiä, joita käytetään metallien ja joidenkin epämetallien määrälliseen analysointiin näytteissä. Perusperiaate AAS:ssä perustuu siihen, että atomit pystyvät absorboimaan tietyn aallonpituuden omaavaa valoa, kun ne virittyvät korkeammalle energiatilalle. Tämän absorboituneen valon määrä on suoraan verrannollinen kyseisen alkuaineen pitoisuuteen näytteessä.

Analyysiprosessi alkaa näytteen valmistelulla, jossa se saatetaan sopivaan liuokseen. Tämän jälkeen näyte johdetaan atomisaattoriin, joka hajottaa näytteen atomeiksi ja luo vapaiden atomien kaasumaista pilveä. Yleisimmät atomisaattoritekniikat ovat liekkiatomisaatio (FAAS) ja graafiittiuuniatomisaatio (GFAAS). Liekkiatomisaatiossa näyte suihkutetaan kuumaan liekkiin, kun taas graafiittiuuniatomisaatiossa näyte kuumennetaan erillisessä graafiittiuunissa. UV-Vis-spektrofotometri lähettää valoa tietyn aallonpituuden omaavalla lähteellä, joka kulkee atomisaattorin läpi. Kun näytteen atomit absorboivat tämän valon, tunnistetaan absorboituneen valon määrä ja verrataan sitä standardinäytteisiin, joiden pitoisuudet tunnetaan.

AAS-tekniikat ovat erittäin herkkiä ja selektiivisiä, mikä tekee niistä soveltuvia moniin sovelluksiin, kuten ympäristöanalyysissä, elintarviketurvallisuuden valvonnassa, lääketieteellisissä analyyseissä ja teollisuuden laadunvalvonnassa. Niitä käytetään yleisesti raskasmetallien, kuten lyijyn, elohopean ja kadmiumin, sekä muiden alkuaineiden, kuten raudan, kuparin ja sinkin, pitoisuuksien mittaamiseen.