asynkronimoottorit

Asynkronimoottorit, tunnetaan myös induktiomoottoreina, ovat sähkömoottoreiden yleisimpiä malleja. Staattorin vaihtovirta synnyttää pyörivän magneettikentän, jonka rytmittämä sähkövirta indusoituu roottorissa. Tämä magneettikenttä saa roottorin vääntömomenttiin ja liikkeelle, mutta roottorin nopeus on aina hieman staattorin synkronista nopeutta alhaisempi, jolloin moottori toimii asynkronisesti. Synkroninen nopeus on Ns = 120 f / p, jossa f on taajuus ja p roottorin napoja vastaava kokonaismäärä. Roottorin todellinen nopeus Nr on Ns:stä pienempi, ja slipi s = (Ns − Nr) / Ns kuvaa ohjausta.

Rakennettaessa asynkronimoottorit voidaan jakaa päätyyppeihin. Squirrel-cage- eli pähkätytroidrot ovat yleisimpiä ja niissä roottori on valmiiksi johtavista liittimistä muodostettu kIdea. Wound-rotor -roottorissa roottori on käämin muodossa, jolloin resistanssia voidaan muuttaa ulkoisella vastuksella startingin tai nopeuden hallinnan aikana.

Ominaisuudet ja käyttö. Asynkronimoottoreilla on hyvä hyötysuhde, kestävyys ja kustannustehokkuus; ne soveltuvat intensiivisesti kuormitettuihin sovelluksiin kuten pumpuissa, tuottavissa, kuljettajissa ja HVAC-järjestelmissä. Nopeuden säätö tapahtuu usein taajuusmuuttajalla (VFD) tai erityisillä alennus/ohitusmenetelmillä. Yleisessä käytössä pähkätöiset roottorit ovat luotettavia ja huoltovapaita, kun taas käämikäyröt mahdollistavat suuremman aloittamisvoiman tai tarkemman nopeudensäätötyypin.

Edut ja rajoitteet. Edut: yksinkertainen rakenne, kestävyys, alhainen huolto, alhainen inertiamassa ja hyvä aloitusteho. Rajoitteet: vähemmän tarkka nopeuden hallinta ilman ulkoista ohjausta, matala tehokerroin erityisesti matalilla nopeuksilla, sekä tarve sopiville säätömenetelmille laajemman nopeusalueen saavuttamiseksi.