asuinkerrostalojen

Asuinkerrostalot ovat usean kerroksen ja useita asuntoja sisältäviä asuinrakennuksia. Ne ovat yleisiä suomalaisessa kaupunkirakenteessa ja niihin liittyy sekä kaupungistumisen että asuntotarjonnan historialla. Tyypillisesti ne muodostavat suurkaupunkien ja lähiöiden taustaa, joissa asukkaat jakavat yhteisiä tiloja ja palveluita.

Rakennustyypin tyypillisiä piirteitä ovat useat asuntokerrokset, käytävät ja porrashuoneet sekä usein parvekkeet ja yhteistilat. Rakenteet voivat olla betonirunkoisia tai esivalmistetuista elementeistä rakennettuja paneelitaloja. 1960–1970-luvut olivat paneelitalojen ja massarakentamisen aktiivista aikaa Suomessa, mikä näkyi erityisesti uusissa lähiöissä.

Historiallisesti asuinkerrostalot vastasivat asuntopulaan ja kaupungistumiseen liittyviä tarpeita. Valtion ja kuntien rooli rakentamisessa, tonttien jakaminen sekä suunnitteluperiaatteet muovasivat rakennuskantaa 1950–1980-luvuilla. Rakennukset sijoittuivat sekä keskustan läheisyyteen että uusille asuinalueille, missä työ ja palvelut olivat saavutettavissa.

Nykyisin asuinkerrostalot ovat usein energiatehokkuuden parantamisen, julkisivujen eristämisen ja talotekniikan päivittämisen kohteita. Korjaushankkeet voivat sisältää lämpöpattereiden vaihtoa, ikkunoiden ja julkisivujen päivittämistä sekä parannuksia esteettömyyteen ja asumismukavuuteen.

Käytännössä asuinkerrostalot eroavat rivitaloista ja pientaloista muun muassa rakennustavan, tiheän asumisen sekä yhteisöllisten tilojen kautta tarjottujen palveluiden kautta. Niiden suunnittelussa painottuvat usein tiheä kaupunkiasuminen, saavutettavat palvelut ja pysäköintijärjestelyt.