asenneilmaus

Asenneilmaus on kielellinen keino, jolla puhujan asenne, arvio tai tunteellinen suhtautuminen puheaiheeseen ilmenee. Se kuuluu pragmatiikan ja diskurssianalyysin piiriin ja liittyy käsitteeseen stance-taking, jossa tekstiin tai puheeseen tuodaan puhujan subjektiivinen asema suhteessa ilmaisun kohteeseen.

Asenneilmaisut voivat ilmetä monin tavoin: arvottavien adjektiivien ja adverbien käytössä (esim. hyvä, huono, valitettavasti, tietenkin), modaalisuuteen liittyvissä ilmauksissa (täytyy, voi) sekä ilmaisuina kuten minä-muoti tai epämuotoiset ilmaukset (minusta, luulen). Kirjoitetussa kielessä asenneilmaisut näkyvät sanoina ja ilmauksina; puheessa ne vahvistuvat intonaatiolla ja painotuksilla.

Toiminta ja funktio: ne auttavat rakentamaan uskottavuutta, osoittamaan suhtautumista ja ohjaamaan vastaanottajan tulkintaa. Ne ovat keskeisiä argumentaatiossa, uutisoinnissa, blogien ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kontekstissa sekä akateemisessa kirjoittamisessa silloin, kun kirjoittaja haluaa ilmaista omaa näkemystään.

Erotus neutraaleihin lausumiin: asenneilmaisulle ominaista on subjektiivinen sävy ja tavoitteellisuus, joka ei ole objektiivista tietoa. Tutkimusalueena se sisältää sekä kielellisiä että paralingvistisiä keinoja ja vaihtelee kielestä toiseen.

Esimerkkejä: "Mielestäni tämä ratkaisee kysymyksen." "Valitettavasti joudumme lykäämään päätöstä." "Tietenkin on huomioitava..." "Olen sitä mieltä, että..."